Viime yö rytmittyi niinkuin monet yöt aikaisemmin: nukkumaan noin klo.22, uni tulee useimmiten kuin halolla päähän hakaten, ensimmäinen herääminen noin klo.01, hetki valveilla ja unta aamu neljään. Sen jälkeen epämääräistä pyörimistä sängyn pohjalla, joskus lukemista, rauhoittavan musiikin kuuntelua ja harmittelua (vaikka yritän välttää kiihtymistä) sekä unen odottelua. Uudelleen uni tulee silmään joskus kuuden maissa ja otan vielä muutaman tunnin tirsat, jos ei ole aikaista aamuherätystä. Kolme kuukautta käytössä ollut Oura sormukseni kysyy liki joka aamu ”had trouble sleeping?” Yes, indeed. Ja ”rediness score” eli valmiustila päivään noin 60-75/100 pistettä. Oura kannustaa myös ottamaan iisisti ja välttämään liiallista rasitusta. Tässä on varmaan ensimmäinen ongelma tai haaste, johon minun pitäisi keksiä vastaus. Kunnollisia lepopäiviä tulee viikkooni aivan liian harvoin. Olen osa-aikainen ryhmäliikuntaohjaaja ja personal trainer ja aktiivinenn maantiepyöräilijä. Seuraava tavoite on elokuun lopussa poljettava Helsinki Velotour, reilut 150km ja tavoitteenani on parantaa viime vuotista aikaani. On siis treenattava säännöllisesti. Ja sitten pitäisi vielä kartuttaa matkaa Kilometrikisassakin:=)
Mutta takaisin uneen…Tällaisia rikkonaisia öitä olen viettänyt viimeiset noin kaksi vuotta. Välillä menee paremminn ja välillä huonommin. Viisaiden ystävättärieni kehoituksesta kävin omalla gynekologillani puhumassa ongelmasta ja päätin kokeilla estrogeenihoitoa. Olin aiemmin ajatellut, etten moista tarvitse, koska en kärsi varsinaisista vaihdevuosiongelmista. Ja gyne oli todennut edellisellä käynnillä, että terveet elämäntapani ja samoissa lukemissa pysynyt paino auttoivat pahimpien oireiden välttämisessä. Mutta jatkuvasti huonontunut uni teki arjesta hankalaa ja väsähtäneenä on kurja kulkea päiviään. Korvaushoidon aloitus muutti elämää parempaan suuntaan: nukuin yöt läpi ja saatoin aamulla todeta, etten ollut kertaakaan käynyt vessassa tai herännyt yön aikana. Mikä autuus! Aloitin hoidot miedoimmalla mahdollisella annostuksella ja nyt olen alkanut pohtia, että pitäisikö annostusta nostaa. Vai olisiko syytä keventää harjoittelua vai pitäisikö syödä enemmän vai mikä tässä oikein auttaisi? Vahvaa melatoniinia en halua ottaa jokaisena iltana, etten sekoita kehon omaa melatoniinituotantoa.
Olen haalinut kaikki mahdolliset self help-kirjat aiheen tiimoilta, ladannut meditaatio appejä ja tutustunut ruokavalioon, jonka pitäisi parantaa unta. Olen mm. kokeillut banaanin ja kaurapuuron nauttimista iltapalaksi, nostanut magnesiumin määrää iltajuomassani ja käyttänyt säännöllisesti FitLinen Restorate- palautusjuomaa. Mutta mistään ei tahdo olla pitkäkestoista apua. Olenko ylikunnossa? Sitäkin olen pohtinut useamman kerran. Mutta toisaalta treenit kulkevat pääosin kevyesti ja kuntoarvot parantuvat jatkuvasti. Seuraan harjoituksia Polar Vantage M-mittarin avulla sekä Polar Flow-harjoituspäiväkirjastani. Harjoituskuormani (kardiokuormani) käy satunnaisesti ylikuormittavuuden puolella, mutta suurimman osan ajasta harjoituksen kuormitus ja sietokykyni ovat tasapainossa. Mikä siis avuksi?
Muutama päivä sitten käteeni osui kirjastossa Baba Lybeckin omasta harjoittelusta kertova kirja ”Habaa- iloa, liikettä,voimaa.” Kirjassa Baba kertoo, kuinka hänestä tuli kestävyysurheilija ja triathlonisti. Baba ei koskaan ole ollut varsinainen sohvaperuna, mutta säännöllisen kuntoilun aloitus vaati häneltäkin perusasioiden oivaltamista: liikunnalle pitää suunnitella oma ”time slot” kalenterissa, liikuntarutiinin syntyminen vaatii säänöllisyyttä ja paneutumista ja tekosyyt pitää oppia taklaamaan. Kirja antaa monipuolisen kuvan kuntoilusta ja aktiivisesta elämäntavasta ja erityisesti pidin kirjan loppuosasta, jossa Baba kertoo suhtautumisestaan ikääntymiseen ja sen aiheuttamiin muutoksiin kehossa ja jaksamisessa. Tekisi mieli kysyä Babalta, että mikä on hänen unensa laita? Onko unettomuutta kovien treenien jälkeen ja millä keinoilla hän rauhoittaa kehonsa ja mielensä iltatreenien jälkeen. Hieman asiaa sivutaankin lepoa käsittelevässä osuudessa. Ehkä voisin Babalta oppia rakentavampaa suhtautumista ikääntymiseeni ja siihen, ettei keho enää palaudu samalla tavalla rasituksesta kuin nuorempana. Yritän kuunnella kehoani ja sen lähettämiä viestejä, mutta ilmeisesti edelleen viittaa kintaalla, kun pitäisi toimia viestien mukaan. Vähemmän ja laadukkaammin voisi olla yksi harjoitusperiaatteistani jatkossa, samoin se, etten vertaa jaksamistani itseäni 30 vuotta nuorempiin. Kuten ihana tiimikaverini Anna Espoon Team Rynkebyssä totesi: ”Tiina, sä et saa verrata itseäsi nuoriin miehiin!” – Niinpä. Tässä minulla on opittavaa ja hyväksyttävää. Voin olla sinnikäs ja tavoitella koko ajan parempaa kuntoa kipua ja rasitusta sietäen, mutta toisaalta olisi viisasta oppia liikkumaan oman iän asettamissa rajoissa.
Ja loppuun vahva lukusuoritus Baban kirjalle: Kustantaja Otava, Baba Lybeck: Habaa, Iloa, liikettä,voimaa
Viimeisimmät kommentit