Jos nauru pidentää ikää, niin huoletta voin väittää tällä reissulla keränneeni ainakin 20 vuotta elinaikaa lisää. Olen viettänyt pitkän viikonlopun seminaarimatkalla Roomassa. Seminaarit aiheena oli terveellinen ravinto; kasvikset, marjat, hedelmät ja niiden vaikutus suoliston, sydämen ja aivojen hyvinvointiin. Kiistattomia tuloksia, jotka kannustavat entistä vahvemmin lisäämään heviosastoa jokaiseen päivään.
Mutta matkan parasta antia olivat tällä kertaa ihmiset, uudet tuttavuudet ja välitön yhdessäolo. Tapasin ensimmäisenä päivänä italialaisen ystävättäreni Mimin, jota en ole tavannut yli kymmeneen vuoteen. Kiitos Facebookin olemme olleet yhteydessä ja sovimme tapaamisesta. Mimi on varsinainen ilopilleri ja aina kehittämässä jotain uutta liikuntasaralla. Vesijumppa on hänen bravurista ja hänen kädenjälki näkyy mm. aqua zumba ohjelmassa. Mimi houkutteli minut mukaan seuraavan aamun vesijumppaan. ”You have to come and dance with my ladies!” Jumppa alkoi aamukahdeksalta ja altaalle oli reilun puolen tunnin kävely hotellilta. Olin valmistautunut menemään yksin, mutta helposti innostuva, nauravainen ja elämänmyönteinen ”Sigu” innostui ideasta ja lähti mukaani. Niin sitten aamiaisen jälkeen pakattiin reput, otettiin kartta käteen ja suunnistettiin helposti (not) kohti kuntoklubia. Vaikka varasimme kävelyyn reippaasti aikaa, niin tukka hiessä hölkkäsimme myöhässä paikalle tuhannen mutkan kautta. Roomassa katunumerot eivät etene tutussa järjestyksessä, vaan italialaisittain hieman niin sun näin. Vauhdikkaan ja hauskan vesijumpan jälkeen kiitimme ja halasimme Mimin, joka starttasi sähköllä toimivan skootterinsa ja jatkoi koulutustehtäviin Torinoon. Mimi on ollut liikunta-alalla liki 40 vuotta ja on eläväinen esimerkki liikunnan positiivisista vaikutuksista: tämä 68-vuotias duracell teki sellaisia high kicks altaan äärellä, että pois alta. Liikunnan ohjauksen lisäksi hän kouluttaa uusia ammattilaisia alalle viikonloppuisin ja suunnittelee edelleen materiaalia Zumba organisaatiolle. Minulla on siis vielä ainakin hyvät 10 vuotta edessä, ennen kuin PITÄÄ jäädä eläkkeelle!
Liki tunnin kävelyn ja reippaan vesijumpan jälkeen olimme Sigun kanssa valmiita uudelle aamukahville. Istuimme pienessä kahvilassa varmasti tunnin ja seurasimme elämää ympärillä. Ihan parasta! Lyhyen tuttavuuden jälkeen totesimme, että meissä on paljon samaa ja juttu soljui kuin itsestään. Ikään kuin olisimme tunteneet vuosia. – Uudella energialla ja kartta kädessä liikkeelle, määränpäänä Vatikaani. Siitä lähdettiin jatkamaan ja totesimme, että koska molemmat ovat käyneet Roomassa useamman kerran aikaisemmin, ei nähtävyyksiin tarvitse jonottaa. Otimme siis vain rusinat pullasta: kävelimme kaupungin nähtävyyden läpi, mutta emme menneet yhteenkään kirkkoon tai museoon sisään. Vaikka on jo marraskuu, niin Rooma on edelleen täynnä turisteja ja joka paikkaan oli jono. Nähtävyyksistä oli ihana nauttia näin, etäältä katsellen ja kokonaisuutta ihastellen. Aurinko lämmitti mukavasti ja olo oli kevyt. Liekö kuplilla vaikutusta tähän?
Päivän aikana teimme useamman pit stopin johonkin pieneen ravintolaan nauttimaan tunnelmasta ja proseccosta. Lounas kuittautui bruschettalla ja pienellä salaatilla ja se riitti oikein hyvin. Kävelyn lomassa ehdimme myös ostoksille Via del Corsolle. Noin 10 tunnin ja 40 000 askeleen jälkeen olimme takaisin hotellilla. Eikä aikaa ollut kuin pikaiseen suihkuun, koska muu ryhmä jo odotti illallisravintolassa. Kevyen iltapalan jälkeen muut jo suunnistivat hotellille ja yöpuulle, mutta me Sigun kanssa jatkettiin vielä yömyssyille. Melko harvinaista toimintaa minulta, mutta hyvässä seurassa oli mukava jatkaa leppoisasti sujunutta päivää. No, ne viimeiset kuoharilasit olisi voinut jättää väliin, mutta hauskaa oli.
Viimeisimmät kommentit