Tänä kesänä halusin aloittaa kesälomani täydellisellä irtiotolla. Torstai-iltana viimeinen asiakkaani lähti toimistoltani klo.19.00 ja seuraavana aamuyönä klo.04.00 olin jo matkalla lentokentälle. Suuntana Italia ja tarkemmin Cinque Terre. Olen useamman kerran katsellut ihastuttavia kuvia pienistä kylistä meren rannalla ja lukenut matkakertomuksia vaelluksista vuoren rinteillä. Matkaoppaita ja blogeja selatessa tuli selväksi, että kohteeseen kannattaa matkustaa aikaisin kesällä tai vasta myöhemmin syksyllä. Heinä- ja elokuussa paikkaan ahtautuu puoli Eurooppaa ja iso määrä amerikkalaisia turisteja. Ystäväni Eijan suosituksesta valitsimme majoituspaikaksi Corniglian kylän, joka on rauhallisin ja kooltaan pienin.
1.PÄIVÄ aamulento Hki-Milano, josta junalla Genovan kautta suoraan Gornigliaan, matkan kesto liki 8 tuntia
Saavuimme perille iltapäivästä hikisinä ja matkasta väsyneinä. Corniglian kylässä meidät vastaanotti nuori herra ja vanhempi rouva. Koska matkustimme kolmisin, halusimme majoittautua asuntoon hotellin sijaan.Löysimme kooltaan ja hinnaltaan sopivan airbnb-palvelun kautta ja se osoittautui nappivalinnaksi.Erittäin ystävällinen ja avulias omistaja, Claudia laittoi paljon tietoa asunnosta, kohteesta, matkustusohjeet ja jopa juna-aikatauluja meille ennen reissuamme. Hän seurasi matkaamme kohti Cornigliaa Milanon kentältä saakka ja neuvoi oikeisiin juniin. Loistavaa palvelua kerrassaan!
(https://www.airbnb.fi/rooms/2488854?location=Corniglia%2C%20La%20Spezian%20maakunta%2C%20Italy&s=REvmlylt)
Virkistävän suihkun jälkeen olimme valmiita illalliselle. Ruokailun jälkeen jaksoimme tuskin kävellä kylän korkeimmalle kukkulalle ihailemaan maisemia, mutta muu tutustuminen sai jäädä seuraavaan päivään. Asunnolle päästyämme päässäni oli ainoastaan yksi ajatus: nukkumaan. Edellisen yön kolme nukuttua tuntia painoivat silmäluomia tiukasti kiinni.
2.PÄIVÄ
Toisen päivän aurinkoisen aamun aloitin reippaalla porraskävelyllä: laskeuduin kylästä noin 300 rappusta alas kiviseen rantaan. Kylässä ei ole varsinaista uimarantaa, ainoastaan kivinen rantaviiva. Isojen kivien päällä oli otollisia auringonottopaikkoja ja vesi oli rannassa kirkasta ja puhdasta. Ihailin hetken merenkäyntiä ja keräsin voimia ylöskapuamiseen. Piskuinen Corniglian kylä sijaitsee korkealla kukkulalla ja on kylistä ehkä vaikeakulkuisin. Ja siksi myös rauhallisin. Juna-asemalta on 300 portaan nousu kylän keskustaan. Paikka sopi meille mainiosti, koska emme kaivanneet turistimassaa, emmekä melua. Ruokakauppoja oli tasan kaksi ja ravintoloita ja baareja parisenkymmentä.
Aamiaisen jälkeen lähdimme ensimmäiselle patikoinnille Cornigliasta Vernezzaan. Kylästä toiseen kulkee maalauksellisia kävelyteitä, joista peritään pääsymaksu. Ostimme kahden päivän turistikortin, joka oikeuttaa reittien ja junien käyttöön rajoituksetta. Kukkuloiden rinteet on pengerretty viinitarhoiksi, joita reunustavat alueelle tyypilliset, ilman laastia kootut kivimuurit. Kävelyreitit kiemurtelevat vuoren seinämillä ja viinitarhojen keskellä. Välimatkat eivät ole pitkiä, mutta reitit ovat suht haastavia jyrkkien nousujen ja laskujen takia. Mutta uurastaminen palkitaan- maisemat salpaavat hengen!
Vajaan kahden tunnin kävelyn jälkeen Vernezzan kylä näkyi alhaalla. Laskeutuminen kylään jyrkkiä portaita pitkin tuntui polvissa ja nilkoissa. Hiostavan reissun jälkeen oli ihanaa istahtaa pieneen kanoottiin ja viettää tunti aalloilla välillä mereen pulahtaen. Patikoinnin ja melonnan jälkeen lounas maistui taivaalliselta.
Lounaan ja pienen lepohetken jälkeen menimme junalla La Speziaan, joka on isompi kaupunki 5 Terren ulkopuolella. Siellä voi majoittautua edullisemmin ja valinnan varaa on runsaammin. Iso ja kuuma kaupunki (+30) ei juurikaan sytyttänyt ja palasimme melko pikaisesti takaisin omaan, pieneen kyläämme. – Päivän aikana askeleita kertyi liki 30.000 ja tiesin, että pieni hetki venyttelyä ennen nukkumaan menoa auttaisi seuraavan päivän patikointia.
3.PÄIVÄ
Hyvin nukutun yön jälkeen olimme valmiita uuteen patikkareissuun. Menimme junalla Vernezzaan, josta kävelimme Monterossoon. Reitti oli paljon haastavampi ja mäkisempi kuin edellinen. Vettä kului monta litraa kahden tunnin kävelyn aikana ja kävelijöitä oli melkein ruuhkaksi asti.
Monterosso al Mare on kylistä suurin ja suosituin ja siellä on isoimmat uimarannat. Suurin osa rantaa oli kuitenkin tyhjänä aurinkoisena päivänä. Olisiko syynä ollut aurinkotuolien kova päivävuokra, 20 euroa.
Nautimme lounaan rauhallisessa rantaravintolassa aivan Neptunuksen patsaan juurella. Sieltä matka jatkui Manarolan kylään, josta perheen miehet palasivat junalla kotikylään. Minä halusin tehdä vielä yhden kävelyn Manarolasta Cornigliaan. Rantareitin ollessa suljettu jouduin suuntaamaan ylös vuorille. Matkaa oli kokonaisuudessaan vain vajaat 4 kilometriä, mutta aikaa meni reilut puolitoista tuntia. Alun kiipeäminen oli viedä uskoni ja voimani. Olisin voinut kiivetä käsin ja jaloin osan pystysuorasta noususta, sillä portaat ja askelmat olivat korkeita ja kalliot osin liukkaita ja kuluneita. Vastaantulijoita ei juurikaan ollut. Pari patikoijaa ohitin matkalla, mutta suurimman osan kuljin yksin hiljaisuudessa. Reitti kiersi vuoren reunaa ja välillä sukelsi viinitilojen keskeltä metsään. Jos nousu teki tiukkaa, niin hurja lasku takaisin Corniglian kylään oli vieläkin rankempi. Reidet olivat kovilla jyrkässä laskussa, jossa vauhtia sai toden teolla jarrutella.
Päivän aikana kertyi liki 40.000 askelta. Iltauinnin ja venyttelyn jälkeen jaksoin tuskin köpötellä viereiseen kalaravintolaan illalliselle.
4.-6. PÄIVÄ
Lomamme viimeiset kolme päivää vietimme Genovassa ja Milanossa shoppaillen ja nähtävyyksiä kierrelleen. Lämpötila nousi kaupungeissa liki 10 astetta korkeammalle ja varsinkin kattilamainen Genova oli meille härmäläisille melkein liian kuuma.
Nyt jälkeenpäin pohtiessa olisimme hyvin voineet olla pikku kylissä vielä yhden päivän ja palata suoraan Milanon kautta kotiin.
SUOSITELTAVAA CINQUE TERREEN MATKAAVALLE:
Varaa majoitus ajoissa, 5 terren majoituskapasiteetti on rajallinen ja kesä myydään täyteen jo useampaa kuukautta aikaisemmin. Majoitushinnat airbnb kautta satasen molemmin puolin. La spezia on edullisempi ja kaupungista pääsee 10 minuutissa paikallisjunalla kyliin.
Kohteeseen pääsee kätevästi junalla tai bussilla. Autoa ei kannata vuokrata. Junamatka lentokentältä Milanon ja Genovan kautta Cornigliaan maksoi noin 40 euroa/suunta. Junat olivat siistejä ja osin ilmastoituja.
- Kaikissa kylissä on paljon mäkiä ja kadut ovat epätasaisia. Corniglia ja Maranola ehkä haastavimmat kaupunkien mäkisyydestä johtuen.
- Vältä matkustusta alueelle heinä-elokuussa. Nyt Juhannuksen aikaan turistimäärä oli vielä kohtuullinen.
- Matkalaukku ehdottomasti pyörillä tai rinkka selkään. Päivävaelluksille pieni reppu, jonne vesipullot ja ehkä kevyemmät rantakengät mukaan.
- Kylät ovat lähellä toisiaan ja paikallisjunalla pääsee kätevästi liikkumaan. Turisteille myydään päiväpasseja, joilla pääsee juniin, vaellusreiteille ( patikointi ilmaista klo. 17 jälkeen) yleisiin käymälöihin sekä saa alennusta museoiden sisäänpääsystä. Kahden päivän lippu maksoi 27 euroa.
- Patikointireittejä on paljon ja eri tasoisia. Me kävelimme E luokiteltuja reittejä. Helpommat on merkitty ”turistico” merkeillä. Matkaan kannattaa pakata tukevat, kovapohjaiset lenkkarit tai vaelluskengät. Osa reiteistä on hyvin kivisiä.
Viimeisimmät kommentit