050 1914

img_4907  img_4918

Joskus nopeiden päätösten tekeminen kannattaa. Liityin syksyllä Suomen Latuun ja jo saman viikon aikana postiluukusta tipahti jäsenlehti ”Latu ja polku.” Silmiini osui mainos kaamosmatkoista Kiilopäälle. Ohjelmallisen, pitkän viikonlopun hinta oli mielestäni edullinen ja ajankohta kalenteriini sopiva. Siltä istumalta soitin Kiilopäälle, varasin reissun ja buukkasin netistä edulliset lennot Ivaloon. Enpä osannut syyskuussa arvata, miten loistavaan saumaan tämä reissu tuli!

Torstaiaamuna unisin silmin kentälle ja aikaisella aamukoneella suoraan Ivaloon. On huikea tunne, kun reilussa tunnissa siirtyy pääkaupungin ruuhkasta, melusta ja ihmisvilinästä täydelliseen hiljaisuuteen.  Ivalosta on reilu 20 kilometrin matka Kiilopäälle, ohi vilkkaan Saariselän. Hiihtokausi on tosin täällä vasta aluillaan, joten mistään huikeasta ryysiksestä ei vielä voi puhua.

Kiilopää on perustettu vuonna 1964 ja se  on Suomen Ladun ylläpitämä luontoliikuntakeskus. Majoitustilat ja päärakennus henkivät seitsemänkymmentälukua, mutta palvelutarjonta on tätä päivää.  Kiilopäällä järjestetään mm.jooga-, valokuvaus-, vaellus-, hiihto-ja perhelomakursseja ja toimintaa on vuoden ympäri.

Saapumispäivä oli upean aurinkoinen ja tuuleton. Vein matkalaukun huoneeseeni, vaihdoin ulkoiluvaatteet päälle ja lähdin kävelemään kohti Kiilopään huippua. Sää ei olisi voinut olla parempi: kirkas taivas ja matalalta paistava aurinko. Kiilopään huipulle johtaa hyvin merkattu reitti ja pitkät portaat. Matkan varrella tapasin toisen yksin reissaavan naisen ja loppureissu sujui leppoisasti jutustellessa. Reipas , hieman minua vanhempi rouva kertoi omista reissuistaan, mm. pyöräilyretkestä Sallasta Helsinkiin, vaellusmatkasta Annapurnalle sekä pitkistä kesävaelluksista Suomen kansallispuistoissa. Tunsin itseni täysin noviisiksi.

img_4917  img_4930

Kolmen tunnin kävelyn jälkeen oli mukava kellahtaa joogamatolle ja rentouttaa lihakset yin joogassa paikallisen ohjaajan Aksanan johdolla. Aksana Kurola on rovaniemeläinen joogaohjaaja ja luonto-opas, jonka positiivinen ja luonnonläheinen elämänasenne näkyy ja kuuluu ohjauksessa. – Loppurentoutuksen aikana jo melkein nukahdin. Aikainen aamu alkoi tuntua koko kehossa. Vaikka väsymys painoi luomia, halusin ehdottomasti kiivetä uudelleen kohti Kiilopäätä illan pimeydessä. Luvassa oli nimittäin hienoja revontulia, joita en ollut koskaan aiemmin nähnyt. Kuutamo valaisi tietä Kiilopään suuntaan ja reitillä oli monta muutakin uteliasta. Taivaalle piirtyi pian hienoja, vihreitä kuvioita, jotka muuttivat muotoaan koko ajan: pystysuoria juovia, kiehkuroita, koko taivaankannen poikki meneviä kaaria, liikkuvia pilvipatsaita ja erilaisia värisävyjä. Kerrassaan upeaa katsottavaa! Pakkanen oli kiristynyt miinus 16-asteeseen ja vaikka kuinka olisin halunnut jatkaa ihastelua, oli pakko luovuttaa vajaan tunnin katselun jälkeen.

img_4951    images-2

Perjantaina aamiaisen jälkeen lähdimme noin kolmen tunnin vaellukselle upottavaan hankeen, suunta kohti Kirkkokurua. Yön aikana oli satanut lunta runsaasti ja ensimmäisen tunnin vaelsimme sakeassa pyryssä. Kävelysauvoista oli suuri apu. Aksana kertoili matkan varrella yhdeksästä husky-koirastaan, joogamatkoistaan Intiaan sekä Lapin luonnosta. Kuljin aivan hänen kannoillaan, koska en halunnut jäädä mistään tarinasta paitsi. ( Aksanasta ja hänen järjestämistään matkoista löydät lisää tietoa täältä http://yoganature.fi/aksana-kurola-oma-polkuni/ )

img_4937 img_4962 img_4969

Vaelluksen aikana pidimme pieniä ainoastaan pieniä taukoja. Välillä halattiin vanhoja mäntyjä ja otettiin kylmää juotavaa suoraan tunturipurosta. Aksana kehoitti jokaista kokeilemaan puun halausta, vaikka kokisi sen olevan ”höyrähtämisen esiaste.” Halasin matkan varrella useampaa mäntyä ja Kirkkokurussa tein oman lumimeditaationi ison männyn juurella.  Meditointi metsässä, varsinkin talvisessa metsässä on äärimmäisen rauhoittavaa. Hiljaisuus on niin totaalista, että korviin melkein sattuu. Ainoa ääni on oman sydämen syke.

img_4959 img_4960 img_4965

Palasimme vaellukselta alkuiltapäivästä, jolloin hämäryys alkoi jo laskeutua. Oli ihanaa ryömiä peiton alle iltapäivänokosille ennen päivällistä. Rentouttavien päiväunien ja päivällisen jälkeen tein vielä pienen happihyppelyn valaistulla luontopolulla ennen illan Kylmä spa-kokemusta. Meille oli nimittäin kerrottu, että savusaunaa oli alettu lämmittää heti aamusta ja alkuillasta siellä olisi parhaat löylyt. Hieman ujosti kipusin valtavan savusaunan lauteille ja nautin pehmeistä löylyistä. Samalla mietin, olisiko minusta tunturipuroon menijäksi. Avantouintipaikka oli hienosti valaistu ja lämpimät matot johtivat saunasta suoraan veteen. Mietin, että kun olen lentänyt Suomen halki tänne asti, en voisi jättää tätä kokemusta väliin. Sain opastusta kokeneelta talviuimarilta, jonka perässä marssin ensimmäisen kerran hyiseen puroon. Nopea kastautuminen ja sen jälkeen minuutin odottelu laiturilla ja uudestaan veteen. Pakko myöntää, että alkusokista toivuttuani liki pidin kokemuksesta. Niin paljon, että toistin saman kolme kertaa. Tunti vierähti Kylmä span annista nauttien!

img_4975 img_4976 img_4978img_4979

Kaksi ensimmäistä päivää tunturissa ovat takana ja odotan innolla huomista! Olo on ihanan raukea monipuolisen ulkoilupäivän jälkeen. Monta uutta kokemusta ja kohtaamista rikkaampana painan pääni tyynyyn.