Useammassa tutkimuksessa on todettu, että liikunta yksistään ei laihduta. Jos haluat pudottaa painoa pysyvästi, pitää ruokavalioonkin tulla pysyviä muutoksia.
Tästä hyvin tunnetusta faktasta huolimatta lenkkipolulla juoksee satoja ylipainoisia miehiä ja naisia ja jumpissa hikoilee useamman tunnin peräkkäin ylipainoisia liikkujia siinä toivossa, että liikunnalla saataisiin poltettua muutama sata kaloria. On ehdottomasti hienoa, että liikutaan, mutta elimistö kiittäisi, jos ensin laidutettaisiin turha ylipaino pois ja vasta sen jälkeen aloitettaisiin rankempi liikunta. Liian usein ylipainoisella liikunta tyssää siihen, että kroppa tulee kipeäksi, liikunta maistuu liiaksi hapoilta, eikä tuloksia synny.
Asiakkaani Tuuli, jonka stoorin voit lukea alta tuli hieman samoilla, sitkeästi istuvilla ajatuksilla luokseni. Painoa oli nykyistä liki 22 kiloa enemmän ja mieltä kaiversi liian korkea viskeraalirasvan määrä, joka oli todettu työpaikan terveystarkastuksessa. Tuuli harrasti cross fittiä ja ihmetteli, miksi rankka treeni ei sulattanut rasvaa oikeista paikoista. Kuten Tuuli itsekin kertoo, oli kevyemmän liikunnan ”määrääminen” minulta rohkea temppu. Halusin Tuulin ymmärtävän, että tuloksia syntyy vain ja ainoastaan, jos treenissä on tarpeeksi vaihtelua ja lepopäiviä kunnioitetaan. Ja painoa saadaan pudotettua, jos kehoa ei koko ajan ajeta suorituksiin 110% lasissa.
Tuuli aloitti Cambridgeohjelman 1.tasolta, jolloin liikunta oli lähinnä hyötyliikuntaa ja kevyttä kävelyä. Kun energiansaanti oli alussa niukkaa, ei elimistöä tarvinnut enää ”kiusata” kovalla liikunnalla. Viikkojen kuluessa kalorimäärä nousi ja paino laski tasaiseen tahtiin. Yli vuosi mentiin askel kerrallaan ja noustiin kaikki taso-ohjelman kuusi porrasta ja nyt Tuuli opettelee painonhallintaa säännöllisen ateriarytmin ja riittävän energiamäärän turvin. Ja treeni kulkee ja tuloksia syntyy! Seuraavat cross fit-kilpailut ovat jo tähtäimessä.
GO TUULI!!
Tuulin kertomus:
Vajaa vuosi sitten olin mukana Inbody-mittauksessa. Tiesin kyllä suunnilleen oman painoni, mutta mittauksessa kävi ilmi muitakin arvoja ja lukemia, jotka yllättivät ja pysäyttivät.
Mittauksessa viskaalinen rasva piirsi ruudukon ylälaitaa hipovan käyrän. Edellisenä syksynä minulla oli todettu kilpirauhasen vajaatoiminta ja sitä ennen työterveyshuollosta tuli noottia korkeasta verenpaineesta, jota suositeltiin seurattavaksi.
Peilistä katsoi tukevahko nainen, sanoisinko kovin ”tädistyvää” mallia.
Olen aina liikkunut tavalla tai toisella innostuen ennen kaikkea erilaisesta ryhmäliikunnasta. Eniten minua on vetänyt puoleensa kuitenkin rankka fyysinen harjoittelu, joten pari vuotta sitten kävin cross fitin peruskurssin. Tunneilla käynti oli pitkään kuitenkin vaihtelevaa, ja välttelin rankimpia liikkeitä pysytellen osaamistasollani ja mukavuusalueellani. Pitäähän tehdä sitä, mistä nauttii, ajattelin.
Kesä 2015 alkoi, mutta viskaalisen rasvan käyrä kummitteli mielessäni. Peiliin ei tehnyt paljoa mieli katsella. Vaikka liikuinkin jossain määrin aktiivisesti, en oikeasti saanut liikunnan ja ravinnon yhteisvaikutusta toimimaan. Paino ei laskenut.
Cambridgesta olin jo aiemmin lukenut, ja täytyy sanoa, että aika alkoi olla kypsä muutokseen. Tutustuin netin kautta asiaan ja ohjelma vaikutti jopa helpolta. Suhtauduin kuitenkin epäillen luvattuun varmaan painonpudotukseen. Suoraan sanoen en uskonut ohjelman pitemmän päälle toimivan omalla kohdallani.
Googlettaessani vielä kaikki Cambridge-valmentajat löysin tutun liikunnanohjaajan, Tiina Raninin. Epäilykseni haihtui hiukan ja rohkenin laittaa Tiinalle lyhyen viestin. Ajattelin, että vastausta saa varmaan odottaa, oli heinäkuun alku ja loma-aika.
Vastaus tuli kuitenkin parissa minuutissa ja hetken päästä ensimmäinen tapaaminen oli sovittuna. Parin päivän päästä, juuri ennen lomani alkua, tapasimme ensimmäistä kertaa Haukilahdessa Tiinan luona.
Mietin, että silkkaa hulluutta toisaalta aloittaa tämä nyt, miksi en ’nauttisi’ vielä tämän loman, mutta sisälläni jokin ääni sanoi, ettei hetkeäkään enää. Punnitus tehty, valokuva otettu , tunnin briiffaus ohjelmaan ja istuin kotimatkalla pussillinen Cambridge-aterioita kyydissäni. Alkoikin toisenlainen, ihan huikea matka.
Ensimmäiseen punnitukseen olin pudottanut painoa 2,5 kg. Viikkojen kuluessa huomasin, että tämä todella toimii. Kesälomalta töihin palatessani painoa oli pudonnut jo sen verran, että tarkimmat työkaverit huomasivat asian. Paino tippui tasaisesti koko syksyn, 8 kg, 10 kg, 14 kg ja aloin jo näyttää ihan eri tyypiltä.
Ilmoitin myös crossfit-salilla, että haluan todella alkaa nyt töihin ja kehittyä tässä lajissa. Kun paino tippui, oli mukavampi treenata ja aloin todella treenata tavoitteellisesti. Tuloksia alkoi tulla aiemmin mahdottomilta tuntuneissa harjotteissa. Tästä keskustelimme paljon myös Tiinan kanssa, joka takoi päähäni levon merkitystä ja välipäivien tärkeyttä, jotta lihasmassa kasvaisi ja kehitystä oikeasti tapahtuisi. Pikkuhiljaa aloin ymmärtää tämänkin asian. Toisaalta riittävä energian saanti on ollut välttämättömyys, jotta jaksan treenata.
Loppusyksystä sain todella alkaa miettiä mitä pukisin päälleni. Entiset vaatteet kokoa 44 tippuivat päältäni ja vanhat telttamekot näyttivät hirveiltä. Se antoi enemmän vauhtia kaikkeen tekemiseen. Söin riittävästi, treenasin ja olo parani entisestään. Vuodenvaihteen jälkeen tammikuussa 2016 olin laihtunut 20 kg.
Olen pikkuhiljaa uusinut vaatevarastoni, ja pukeudun tällä hetkellä vartalonmyötäisiin puseroihin ja vaatteisiin. Oma kroppa tuntuu hyvältä, elämä tuntuu hyvältä, treenaaminen tuntuu hyvältä.
Olen tavattoman kiitollinen Tiinalle, joka on kulkenut kanssani tämän matkan ja osannut kuunnella ja tukea minua yksilöllisellä tavalla omassa tavoitteessani. Nyt elän vaihetta, jolloin pitäisi alkaa pysytellä saavutetussa painossa, jota en koe kovin helpoksi. Onneksi seuraava tapaaminen on kuitenkin jo kalenterissa!
Tuleva kesä kuluu treenaamisen merkeissä ja kesävaatteiden koko on 4-5 numeroa pienempi kuin vuosi sitten. Ei huonompi saavutus, johon haluan rohkaista kaikkia, jotka miettivät tälle tälle tielle lähtemistä.
Tuuli
Viimeisimmät kommentit