Olin ennen lomaani päättänyt, että saan skipata kahden päivän osalta virallisen ohjelman. Varsinkin, jos pyöräily osoittautuu mieluisaksi tavaksi nähdä Trevin ympäristöä. Maanantain pyöräily oli niin hieno kokemus, että päätin vuokrata ihanan Canondalen myös torstaiksi.
Trevistä lähdin ja taustallaa häämöttää Montafalco, matkaa huipulta huipulle n. 18km
Ja mikä aamu: aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpötila oli selkeästi korkeampi kuin muina aamuina. Kävin aamujoogassa venyttelemässä selkäni vetreäksi ja runsaan aamupalan ja tupla espresson jälkeen olin valmis baanalle. Trevin kukkulalta näkee valtatien toisella puolella olevalle kukkulalle, jolla sijaitsee Montefalcon kaupunki ja lukuisia viinitiloja. – Ennakkoluulottomasti polkasin alaspäin ja lähdin parin kilometrin tasaisen osuuden jälkeen nousemaan Montefalcon huipulle. Ja jessus, mikä nousu! Tienviitassa luki ”Montefalco 9km” ja vannon, että alle kilometri tuosta matkasta oli tasaista. En ole ehkä koskaan hikoillut niin paljon, kuin tuon nousun aikana. Aina, kun luulin jo olevani kaupungin porteilla, tuli tiehen vielä yksi serpentiinikiemura lisää. Mutta pakko sanoa, että viiime syksyn ja tämän kevään spinning-tunneista on ollut hyötyä. Jaksoin kuitenkin tauotta polkea kaupunkiin asti, eivätkä jalat hapottaneet vielä pahasti. Harvoin on lasi vettä ja sen päälle nautittu prosecco maistuneet yhtä hyvältä. Nautin pienen lounaan kaupungin raunioiden sisällä ihastellen kauniita rakennuksia ja tyylikkäitä italialaisia.
Tässä kohtaa meinasi usko loppua. Olin polkenut jo hyvän matkan ylöspäin ja Montefalco oli vielä niin kaukana!
– Mutta tunsin jaloissani, että tauosta ei saa tehdä liian pitkää, muuten en enää pääsisi penkistä ylös. Joten ylös ja kohti uutta määränpäätä. Seuraavaksi valitsin kartalta Folignon kaupungin, jonne poljin pikku kylien läpi ja pysähtyen ainakin viiden kirkon eteen matkan varrella. Jokaisessa kirkossa oli uskomattoman kauniit koristemaalaukset, kukkakimput alttaritaulun edessä ja kaikkialla oli äärettömän siistiä. Matka taittui vauhdilla ihanassa myötätuulessa. Folignossa pysähdyin vain hetkeksi ja jatkoin hienoa pyörätietä kohti Spoletoa, hieman isompaa kaupunkia.
Tuolla reilun 15 km matkalla sain jo hieman tsempata, koska myötätuuli muuttui nyt vastaiseksi. Mutta vauhtiin päästyäni saavutin uskomattoman flowtilan: matka taittui, kaikki loman aikana koetut kokemukset kelautuivat mielessä ja näin pieniä muistikuvia menneistä tapahtumista. Mietin Eijan mindfulnessharjoituksia, mielen hallintaa, läsnäoloa ja mielen ohjaamista kohti positiivisia tuntemuksia.
Pohdinnat veivät minut Spoletoon, joka tuntui suurkaupungilta pienen Trevin jälkeen. En malttanut viipyä isossa kaupungissa kauaa, vaan poljin maaseututeitä takaisin Treviin päin. Matkalla kävin kaupassa hakemassa hedelmiä, vettä, pienen pizzapalan ja pienen valkoviinipullon. Reissuni päätteeksi nousin 6 km Trevin kaupungin ohi rauhalliselle paikalle oliivipuiden keskelle. Katoin pienen iltapalan itselleni ja katselin auringonlaskua. Auringon lämpö tuntui poskilla ja koko kehossa tuntui ihana, fyysinen väsymys. Nautin vaatimattoman iltapalani katsellen rauhoittuvaa ja hiljentyvää laaksoa ja kuuntelin jossain kaukaisuudessa soivia kirkonkelloja. Tuo näkymä tulee säilymään kauan mielessäni.
– väsyneet, mutta onnelliset jalat illalla seinää vasten
Viimeisimmät kommentit