Anna minun tuoda valoa sinne, missä on pimeyttä.
– Franciscus Assisilainen
Päivän valoa ei vielä ollut, kun kännykkä herätti klo.6 päivän retkelle. Pikaisen aamiaisen jälkeen kävelimme Trevin piazzalle odottamaan linja-autoa, joka veisi meidät viereiseen kaupunkiin ja sieltä junalla Assisiin. Matka meinasi tyssätä alkuunsa, kun kuljettaja ei saanut ovia avautumaan. Värjöttelimme koleassa aamussa samalla, kun kuski manaili italiaksi ja poltti monta savuketta hermostuksissaan. Puheluita soitettiin ja erilaisia keinoja testattiin, mutta ovet pysyivät tiukasti kiinni. Onneksi ovet viimein aukenivat ja matkamme saattoi alkaa.
Aamu ei alkanut parhaalla tavalla….
Perille päästyämme ymmärsin, miksi päivä piti aloittaa NIIN aikaisin. Assisiin kerääntyy heti aamusta paljon turisteja ja isot ryhmät koululaisia vaelsivat opettajiensa ohjaamina pitkin kirkon edustaa. Meillä oli oppaana ihastuttava ja huumorintajuinen fransiskaanimunkki, joka kertoi omistautuneesti tarinaa Franciscus Assisilaisesta, joka eli seudulla 1100-1200-luvulla. Franciscus ”Jumalan pieni köyhä” kasvoi Assisissa varakkaan perheen poikana. Hän eli normaalin nuoruuden, kunnes 25-vuotiaana pyhiinvaellusmatkalla sai herätyksen ja kuuli Jumalan kutsun. Franciscus sai Jumalalta tehtävän korjata kirkkoa. Hän ryhtyi kunnostamaan Assisin lähellä sijaitsevaa raunioitunutta Porziuncolan kappelia ja käytti siihen myös isänsä rahaa.
Fransiskaanimunkki ja oma oppaamme ja opettajamme, Eija Wager, joka upeasti simultaanitulkkasi koko esittelykierroksen.
Isä ei hyväksynyt poikansa muutosta ja rahojen tuhlausta, jolloin Franciscuksen sanotaan ojentaneen vaatteensa hänelle. Franciscus sanoi, että tästä lähtien hänellä on vain yksi Isä – Hän, joka on Taivaassa. Franciscus eli vaatimatonta, köyhää elämää ja omistautui Jumalan palvelemiselle. Hän perusti fransiskaanisen veljeskunnan ja kirjoitti sille säännöt, jotka Paavi Honorius III hyväksyi vuonna 1223. Paavi Gregorius julistin Franciscuksen pyhimykseksi vuonna 1228.
Kaksi vuotta ennen kuolemaansa Franciscus keskittyi rukoukseen ja paastoon 40 päivän ajan. Tällöin hänen kerrotaan kokeneen La Vernan vuorella stigmatisaation, eli saaneen käsiinsä ja jalkateriinsä ristiinnaulitun Kristuksen haavat. Elämänsä loppuaikoina Franciscus oli hyvin sairas, mutta hän kirjoitti vielä kuuluisan ”Aurinkolaulun” eli kaikkien luotujen ylistyksen.
Melko pitkän ja intensiivisen kirkkokierroksen aikana näimme valtavasti taidetta ja kuuluisat Giotton freskot. Valitettavasti osa niistä tuhoutui Assissia ravistelleessa maanjäristyksessä vuonna 1997. Mutta kierros oli kaikkinensa antoisa, vaikka uskonto sinänsä ei ole minulle niin läheistä. En ole ateisti, mutta kirkkouskonnot eivät puhuttele minua.
Assissi on upea kaupunki vuoren laidalla ( Unescon suojelukohde) ja täynnä pieniä, viehättäviä ravintoloita, joista paikallisoppaamme Sirpa oli valinnut hyvän ja kohtuuhintaisen paikan. Kasvisvoittoisen lounaan jälkeen kiersin uudella energialla koko kaupungin ja kiipesin vielä lopuksi ihastelemaan maisemia linnakkeen juurelle. Parin tunnin kävelyn jälkeen olimme valmiita kotimatkalle. Aikainen herätys ja pitkä päivä veivät mehut ja paluumatkala oli hiljaista porukkaa.
Hotelliin päästyäni tein omat venyttelyharjoitukseni, sillä mukulakivilla kävely on aivan killeri alaselälleni. Samalla luin lisää tietoa Franciscuksesta ja pyhimyksistä kaikkinensa. Katolinen kirkko painottaa pyhimysten merkitystä ja edelleen tänä päivänä uskonnollisia henkilöitä julistetaan pyhimyksiksi. Paavi Johannes Paavali II ehti julistaa virkansa aikana pyhimykseksi 1 100 henkilöä, mikä on tähän asti suurin määrä. Menee yli minun ymmärryksen.
Mutta kokemuksena Assissi oli ehdottomasti matkan väärti. Nautin kauniin kaupungin rakennuksista, upeista kukka-asetelmista talojen kyljissä sekä ainutlaatuisesta tunnelmasta. Ihmiset ovat ystävällisiä, kiirettä ei ole ja jokaiselle on aikaa sanoa muutama ystävällinen sana. Kuten lounaspaikkaamme tulleella nunnalla, joka halusi vaihtaa muutaman sanan seurueemme kanssa.
Lisätietoa Assissin kaupungista ja muista ihanista Umbrian kaupungeista ja kylistä voit lukea mm. sivustolta Umbria.fi
Viimeisimmät kommentit