Minulla on jatkuva hinku kokeilla kaikenlaista uutta. Syksyt ovat minunlaiselle kulta-aikaa. Kaikki mediat pullistelevat mitä mielenkiintoisempia kursseja ja tilaisuuksia. Detox joogaakurssia jo kokeilin ja jäin heti koukkuun. Olen käynyt 10 päivän kurssin jälkeen 2-3 kertaa viikossa aamutunneilla Yoga Nordicin Mankkaan salilla. Ehdottomasti positiivinen lisä elämääni. – Toinen asia, jota olen hieman tutkiskellut, ostanut yhden kirjan ja osallistunut yhteen webinaariin, on mindfulness, tietoinen läsnäolo. Ajatus paremmasta läsnäolosta on kiehtonut minua jo jonkin aikaa ja viimein sain ilmoittauduttua kurssille. Ohjaajana vielä tuttu, MP Pilates sekä CFM Mindfulness-ohjaaja Sirpa Salmenoja.
Hetken mielijohteesta houkuttelin myös mieheni mukaan alkeiskurssille, joka koostuu kahdesta perjantai-illasta. Automatkalla Arabiaan jo melkein kaduin spontaania elettäni, sillä mieheni ennakkoluulot kurssia kohtaan olivat suuret. ”Mitähän hömpötystä tämäkin oikein on, ” ja sitä rataa jutustelua puolet matkasta. Perille päästyämme päätin, että en anna hänen ajatusten tai toiminnan kurssilla häiritä omaa keskittymistäni ja virittäytymistäni.
Takana oli melkoisen haipakka työviikko ja olin rehellisesti sanottuna aivan puhki. Lyhyen esittelyn jälkeen Sirpa ohjasi meille ensimmäisen kehomeditaation. Selinmakuulla, silmät kiinni keskityimme 20 minuutin ajan omaan kehoomme, raaja kerrallaan, sormi kerrallaan rauhallisesti hengittäen. Sirpa antoi meille luvan toteuttaa harjoitusta juuri sillä tasolla, mille olimme valmiit menemään. ”Huomaat, että mieli vaeltaa, saatat tuntea itsesi väsyneeksi, saatat jopa nukahtaa. Se ei ole kiellettyä, mutta tee se tietoisesti,” opasti Sirpa. Oletin ennen harjoitusta, että nukahtaisin samantien. Mutta yllätyksekseni vireystilani vain kasvoi. Keskityin hengitykseen, tulin tietoiseksi varpaistani, pohkeistani, sormistani, veren virtauksesta lihaksissani sekä rauhallisesta hengityksestäni. Ainut asia, johon mieleni vaelsi ja joka häiritsi keskittymistäni oli ajatus siitä, että mieheni nukahtaa vieressäni ja alkaa kuorsata. Muutaman kerran tunnistin tasaaantuvan hengityksen vieressäni ja tökkäisin pehmeästi miestäni kylkeen. Tepsii aina!
Illan aikana tehtiin vielä kaksi harjoitusta lisää ja kotiläksyksi saimme ohjeen tehdä 2-3 kehomeditaatiota seuraavan viikon aikana. Tein ensimmäisen oman treenini sunnuntaiaamuna saunan lempeässä lämmössä. Ihana puusauna ja riittävän suuret raot hirsien väleissä takasivat sen, että pystyin makaamaan lauteilla liki puoli tuntia tietoista läsnäoloa harjoittaen. Kuuntelin ja tunnustelin kehoni olotilaa, rauhallista hengitystä, vähitellen raajoihin levittäytyvää lämpöä ja hitaasti kehittyviä hikipisaroita. Lihakset tuntuivat raukeilta, iho lämpimältä ja raajat raskailta lauteita vasten. Koetin tunnustella myös kylmän veden aiheuttamaa reaktiota kehossa, mutta 15-asteinen vesi teki tarkastelusta melko pikaisen.
Tein treenin yksin, vaikka Sirpa kehoitti kokeilemaan parimeditaatiota. Mieheni Mikko ei juurikaan mindfulnessista perustanut, ainakaan ensimmäisellä kerralla. Enkä voi häntä moittia. Minä houkuttelin hänet kurssille, josta olin itse kiinnostunut. Mindfulness on hieman sen tyyppinen asia, hieman kuin jooga tai laihdutus tai liikunann aloitus, että aloite pitää tulla itseltä. ”Kannettu vesi ei kaivossa pysy.”
Viikonloppuni vauhti oli verkkainen, tietoinen valinta. Oli ihanaa kykkiä metsässä, kerätä puolukoita ja katsella syksyn värejä puiden lehdissä. Istua iltaa terassilla ja kuunnella tuulta ja laineiden liplatusta ja nauttia lempimaisemasta, Näsijärven isosta selästä ja alas vaipuvasta auringosta. Olin tietoisesti läsnä ja se tuntui hyvältä. 
Viimeisimmät kommentit